Unirytmit mahtavasti perseellään. Heräsin sopivasti 11.20, jotta ehdin töihin. Töissä kahvilla jugurttia, mysliä ja mandariini. Puol viis thai kuutio ja kaksi mandariinia. Seiskalta kahvilla puoliterttua viinirypäleitä. Aivan mahtavasti meni tähän saakka mutta sitten kotonahan se lipesi lapasesta täysin!

Vedin 4 sämpylää oikein ihan aidolla voilla, ettei varmasti olis terveellistä. Päälle normaalia oltermannia ja rosvopaistia. Ja jälkiruuaksi tölkki kokista! Nyt on maha niin täynnä, että parin tunnin jälkeenkin vain koomailen sohvalla. Nukkunut sentään en.

Pitäisi uskaltaa laittaa nämä kaikki syönnit tuonne keventäjiin mutta se varmaan huutaa niin punaista kuin vain punaista jokin mittari voi huutaa.

Mä mietin, että pitäisi mun miettiä jotain palkintoa itselleni, KUN mä saan pudotettua painoani. Toisaalta olisi kivaa luvata itselleni jokin mukava matka jonnekkin kivaan paikkaan mutta eiköhän paras palkinto kuitekin olisi parantunut elämänlaatu ja itseni rakastaminen enemmän. Tai että pystyisin katsomaan omaa alastonta vartaloani ilman inhoa tai valokuvat, joissa en omasta mielestäni olisi vain läski ja ruma.

Mennäänpä kokeilemaan sitä keventäjiä. Voi viddu!

---------------

Eihän se mennyt edes munilleen. Nyt vain täytyy lähteä lenkille, että saa kulutettua tuon ylettömän syöpöttelyn... 45 minuuttia vaappumista lumisilla jalkakäytävillä. I'm on my way...

 Uusia vaatteita ei saa enää ostaa! Ne nimittäin eivät pitkää pääse enää verhoamaan tätä läskin koristamaa mursun vartaloani. Jotenkin tuntuu viralliselta, kuin kirjoitan tämänkin tänne.

EI ENÄÄ UUSIA VAATTEITA. Ei mitään sellaista mitä ei voi enää käyttää keveämpänä. Huivit, vyöt, pipot ja sen sellaiset ovat sallittuja. Ne kai sopivat kapeampanakin!

 Liityin keventäjiin. Miten V***n vaikeaa sekin voi olla? Hermot meinaa mennä jo pelkän Thai-cuben lisäämisen kanssa! Olvin omena-päärynäjuoman sain jo lisättyä. Jatkan harjoituksia. Ehkä alan mikroblogaajaksi?

Liityin siksi, jotta voisin jollain seurata tätä projektiani ja että pitäisin sitä ruokapäiväkirjaa. Paperille se ei tule koskaan syntymään.

Aivan saatanan vaikeaa ainakin näin laiskalle kuin minä! Ei kiinnosta, ei jaksa, ei huvita. Saan näppylöitä kaikista pirteistä Pirkoista, jotka sirkuttaa jo aamu seitsemältä peipposten tavoin käyneensä lenkillä ja avantouimassa. ARGH! Mutta sellaiseksi mä tahdon! Tahdon olla pirteä ja jaksaa! Olla iloinen koko päivän ja käydä kaikkien muiden hermoille.

Elopainoa mittari näytti juuri 146,1kg. Pituutta tällä läskipätkällä on vain 162cm. Ai hieman liikaa? NO EI KAI!

Jos tämä blogi joskus julkiseksi tulee, niin voitte uskoa, että kaikkien Jeesustelijoiden ja taivastelijoiden kommentit tullaan poistamaan LUKEMATTA. Minä en jaksa paskaa kuunnella livenäkään, joten miksi vaivautuisin sitä lukemaan tuntemattomilta ihmisiltä. En vaivaudu. 

Että tiesinkö että olen vittuileva läski ja ruma keski-ikäistyvä kukkahattutäti? Iloksenne voin kertoa, että tiesin! Tiesinkö olevani laiska? Tiesin! Ja tiesinkö etten osaa kirjoittaa? Tiesin senkin. Ette te minua niin vain yllätä.

Tämä on minun avautusfoorumini kaikesta mitä koen ja tunnen tämän projektini aikana. Minä aion tänne suoltaa kaiken, koska minä en aio ketään ystävääni tällä projektillani "vaivata". Minä olen selvinnyt tähänkin mennessä kaikesta yksin. Minä selvitän tämänkin. Koska olen nainen ja varsin hankala sellainen, voin muuttaa päätökseni milloin tahansa mutta näillä mennään nyt.

16.1.2012 syntyi HÄN. HÄN elää vuoden. 31.12.20112 katsotaan kuinka isoksi HÄN kasvoi. HÄN on läskiä. Hänen tavoitepainonsa on 46,1kg.